Pyöräily on kivaa! Tänään kävin pikkupirpanoiden kanssa tuulettamassa naamaa (hapannaama hävisi taivahan tuuliin), ihmettelemässä ihan pientä uutta ihmistä, ja tervehtimässä mummolan väkeä. Kolmisenkymmentä kilometriä polkaisin. Se käy näppärästi pyöräaarteellani! Edessä olevaan laatikkoon mahtuu vaikka mitä, ja sähköavustus varmistaa että pystyn polkemaan myös ylämäet. Joka paikkaan ei tarvitse mennä autolla. Ihanasti nukahti lapsi kesken matkan, kissankellotyttö.
Että ehtii viilettämään viljapeltojen välistä, täytyy keksiä helppoja ruokia. Makaroni on toisinaan kullan arvoinen! Ruokavinkkejä otetaan vastaan!
Oletteko huomanneet että mustikka on jo osittain kypsää? Lähimetsän mustikoita maisteltiin.
Olen katsellut usein tätä valaisinta Ikeassa. Nyt sen nappasin mukaani, ja kuulemma viimeisiä vietiin, tätä mallia ei enempää ole eikä tule. Siinä ja siinä, oliko järkevä hankinta ollenkaan! Mutta oikein kivasti se sopii naulakon viereen, valaisee ja on myös istuin. Kuisti sai siis sähköt!
Rakkaat ystäväni antoivat minulle lahjaksi Aarikan Reitti-valaisimen. Nyt se on laitettu paikalleen! Toinen kattovalaisin on vielä mietinnässä ja hakusessa. Se ei saisi tulla kovin alas, koska sen alta kuljetaan paljon, ja kuisti on melko matala.
Reitti-valaisin on yksinkertaisesti hyvin kaunis.
Heinäkuu tuo mukanaan tummenevat illat. Koitan nauttia niistä, vaikka valon lapsi olenkin. Valoisa aika on niin kovin lyhyt. Mutta sytytetään taas kynttilöitä ja pyydetään ystävä iltateelle. Nikkarilaan olet tervetullut, ystäväni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi kiinnostaa ja ilahduttaa!