LÄMPÖÄ!

Rakkaat lämpöiset päivät saapuivat. Pikkumies nauttii kevyemmistä askelista. Hän nauttii kaikesta, ihmettelee, ja tutkii. Joen sillalle hän tykkää lähteä retkelle. Kiire jää. Kyllä tuntuu kuin itsekin elpyisi pitkän talven jälkeen.

Toukokuun valo saa ympäristön näyttämään niin kauniilta. Arki, kun se on hyvin yksinkertaista, on parasta.

Tänä kesänä peltoon laitettiin kelta- ja punasipulia, pillisipulia, porkkanaa, mustajuurta, salaatteja, tilliä, persiljaa, auringonkukkia, pellavaa, olkikukkaa, kehäkukkia ja unikkoa. Perunaa ei tällä kertaa. Timjamia ja ruohosipulia on ruukussa. Ei ole isot kylvömaat. Jos jotain satoa saadaan, ollaan iloisia. Toivotaan paljon kukkia!

Lämpöisen illan ilo, nuotiolla paistettu räiskäle! Kiva kun kavereita käy, savu tuoksuu ja kuuluu iloisia ääniä. Ripottelen sokeria letun päälle. Niin se on parasta!

TUOKSU VIE MUISTOIHIN

Oma sauna on turvapaikka. Toukokuun lumisateen, levottomuutta herättävien uutisten, elämän tuomien haasteiden keskellä, lämmitän saunan.

Tuohi sytyttää parhaiten puut palamaan. Tuoksusta tulee mieleen rakkaat vanhukset pohjoisessa. Toinen heistä on jo poissa. 

Tuoksun tunsi  kun astui sisään arkiovesta. Kerran sain leipoa rieskaa siellä. Leivinuuni ja Annikki. Sauna, puulämmitteinen kiuas, "maaliman paras paikka tulla puhtaaksi", ja Olavi.

Välimatka on liian pitkä. Ajatuksissa olen kuitenkin usein siellä.

Tulee mieleeni myös oma mummu pohjoisessa. Lämmin hymy ja hiljaisesti lausutut sanat. Varhaisimmissa muistoissa punaiset posket ja pyylevä olemus. Jäätelöä lapsille. Mekko ja ruskeat sukkahousut. Lopulta pieneksi tullut, perusasioiden äärelle pysähtynyt, ryppyinen oma mummu. Sain letittää pikkuisen mummun hauraat hiukset. Se on viimeinen muistoni hänestä.

Jotkut ihmiset jäävät mieleen vahvasti. Nuorena lauloin kuoron mukana erilaisissa juhlissa. Kuoroa johti eräs kirkkoherra. Laulan silloin tällöin lapsille äänenavaus laulua, jonka häneltä opin.

"Pieni Maria,
leipoo piirakkaa.
Äiti kun sen paistaa,
kaikki sitä syödä saa."

Ja "Dona nobis, pacem, pacem..." 

Paljon hyväntuulisia muistoja hänestä. Hän osasi kohdata ihmisen. Moni ehkä tunsi samoin kuin minä, että on tullut kohdatuksi, ei ohitetuksi.

Tyttären ristiäisten jälkeen hän haki viulun pösöstään, kun houkuttelimme (sanoi ensin että kotelossa on kalashnikov). Ja sitten soitettiin!

Kuoro oli epäilemättä herkille korville usein kärsimystä. On jäänyt tästä ihmisestä sellainen muisto että kaikkeen mihin ryhtyi, hän ryhtyi ennakkoluulottomasti ja lapsenomaisella ilolla.

Miten liikuttavan iloinen hän olikaan ääniraudasta jonka sai kuorolaisilta lahjaksi. Hienoin lahja jonka olen koskaan saanut, sanoi hän joka oli varmasti saanut paljon hienoja lahjoja.

Muistoista putkahtaa esiin myös mummo vanhainkodissa joka opetti minut pelaamaan Halmaa. Evakko. Paljon kokenut ja nähnyt. Kuulen vieläkin korvissani naurun pyrskähdyksen, kun tein pelissä typerän siirron.

Vielä muistelen ystävääni Rauhaa. Hän oli niin viisas. Hän muisti aina kehua äitejä ja muistutti miten arvokasta työtä äidit tekevät. Hän oli itsekin äiti, mutta oli työskennellyt myös opettajana. Rauha oli kokenut paljon surua ja vastoinkäymisiä elämässään. Hän osasi silti tuoda aina valoisia asioita esiin. Meillä oli samanlainen huumorintaju. Rivien välistä tunsin hykerryttävästi viisaan ja rauhallisen vanhuksen sisällä kuplivan lapsellisen ilon ja pienen kapinahengen. 

Rauha otti tavatessamme aina käteni omien käsiensä väliin ja kysyi, miten sinä olet jaksellut.

Miten sinä olet jaksellut?

TALLINNAN KATUJA TALLASIN

Kävin pikkulomalla Tallinnassa. Paistaako siellä aina aurinko? 

Pääsin kurkkaamaan yksityisasuntoon. Asunto on entisen luostarin saunan paikalla. Takaseinä on muuria 1300 luvulta ja ulkoseinä satavuotias. Ihminen siinä menneennykyisentulevan keskellä asettuu omalle paikalleen. Aistittavissa oli levollinen tunnelma. Kiitos Susanna ja Veli-Matti! Lämmin kiitos.

Suosittelen, Monet2Klimt, Helios hallissa. Itselleni kokonaisvaltaisesti vaikuttava multimedia taidenäyttely. Musiikkia ja maalauksia. Ei voi oikein kuvailla, se pitää itse kokea!

Mutta tajusin tuolla että multimedia lattia olisi hieno! Semmoinen sitten seuraavaksi työn alle täällä Nikkarilassa.

Tykkään Tallinnan kaduista, eriparisista taloista ja rauhallisesta ihmisvilinästä.

Kukkamyyjä näpäytti minua sormille kun tutkin pionin kukintoja. Hyvä että jossain osataan vielä pitää kuria ja järjestystä. ☺

Lapset kävivät viime viikolla uimassa. Itse käyn ehkä heinäkuussa. Joko sinä olet heittänyt talviturkin?

KUKKAKAUPPA VILLIKAISLA

Tiina on perustanut kukkakaupan Vihdin kirkonkylälle. Jos olette siellä kylällä käväisseet joskus, niin hän on vastaantulijoista  se joka hymyilee aurinkoisimmin! 

Tiina ajattelee että kukkia myy monet, monenlaisia kukkia. Kukkaset on ihania! Mutta hänelle tärkeintä on, miten kohtaa asiakkaan. 

Kukkameri viehättävän kukkakaupan edessä on siksikin että se ilahduttaisi sinua, raitilla kulkeva. Tiina haluaa olla omalta paikaltaan välittämässä iloa ja positiivisuutta. 

Kukkakauppa on kaunis. Käykäähän kurkkaamassa! 

Tässä on meidän yhteistyön tulos. Pyörä Nikkarilan, kukat Kukkakauppa Villikaisla.

Kukkaset laittaneet pesän pyörävanhuksen suojiin. 

Tässä sinulle lahjavinkki! Puutarhaihmiselle, ystävälle, äidille. Tai Sinulle. Vanha pyörä kirpparilta, pyörästä kuva, kuva Tiinalle, ja Tiina laittaa nätisti kukkaset.❤

Ihanaa toukokuuta toivottaen,
Nikkarilan Liisa.