TYÖN ILOA

Olen saanut energiaa ennalta arvaamattomasti! Iltayöt kuluneella viikolla olen poistanut eteisen tapetteja. Siinä puuhassa ajatukset ovat saaneet virrata vapaasti. Kunnioitus mm. veljeni tekemää työtä kohtaan kasvaa aina kun talossa tehdään jotakin maalarin toimialaan liittyvää. Arvostan todella paljon osaavien, tekevien ihmisten työtä. Verhoilija-isäni kädenjälki on ollut aina kunnioitettavan siistiä ja taidokasta. Läheltä löytyy miehiä jotka hallitsevat autojen ja isompienkin ajoneuvojen huollon. Ystävissäni on  useampi ompelukonetaikuri.

Ihmiselle tekee hyvää tehdä käsillään erilaisia asioita. On helppo ohittaa huolettomasti työmäärä, joka on edeltänyt esim. siististi maalattua seinää listoineen, kaakeloitua kylpyhuonetta, jämptiä halkopinoa liiterissä, moitteettomasti käynnistyvää autoa, kukoistavaa puutarhaa tai komeasti kasvavaa viljapeltoa - jos ei ole koskaan ollut tekemässä, tai edes vierestä seuraamassa. Yhtälailla laidasta laitaan, ihmetyttää meitä miten taitava kirurgi leikkasi pienen vauvan mahasta ylimääräisen kummittelijan pois niin että mahassa näkyy vain ihan pienet arvet. Käsityötä sekin.

Ihailen ihmisiä jotka tarttuvat työhön kuin työhön, ja osaavat nauttia työn tekemisestä. Ja kun kaikki eivät kuitenkaan osaa ja pysty kaikkeen, kunnia sille jolle kunnia kuuluu! Ompelukone ei minua tottele, vaikka olen yrittänyt. Autonhuoltotöissä olen kiltisti apulaisena, ojentamassa työkaluja. Jne, jne. Osaan olla ainakin apuna...

Kun on tehnyt työtä, täytyy muistaa myös levätä. Tasapainoilua.

Odottaa tapettia. http://www.talotuote.fi/epages/talotuote.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/2013112707/Products/EH127628

Isäni verhoilemaa, ystävän ompelemaa.

Tänä vuonna luonto tarjoaa runsaasti ruokaa. Omenia on jaettavaksi muillekin. Mekon helmassa voi kantaa omenat, kun keskellä puutarhaa alkaa tehdä mieli omenapiirakkaa.

Elämästä löytyy yhtäkkiä paljon värejä.

Vielä voi poimia kukkia pihamaalta. Ensi kesää odottamaan jäävät unikon siemenkodat.

MARKKINAKAHVILAA JA RAUHOITTUMISTA

Tällä viikolla on leivottu markkinakahvilaa varten kakkuja ulkona ja sisällä. Karjalanpiirakoita, pullia ja sämpylöitä myös. Paljon oli työtä mutta hyvä mieli taas. Oli kivaa!

Sen verran on voimia vienyt ja aikaa tuo yhden päivän kahvila, että koti on suurelta osin vinksin vonksin ja eteisen remontti ei ole edennyt. Koulun alkukin on ollut oma härdellinsä. Tästäkö se sitten alkaa rauhallisempi syksy? Pyritään siihen!

Lämmin sunnuntaipäivä ja ystävä houkuttelivat pienelle retkelle, istuskelemaan kalliolle järven rantaan, kävelemään metsässä. Lähtekää ystävät tekin sinne vesien rannoille, metsään, luontoon. Suomi on kaunis, ihana, rauhallinen maa! Jos on pipo kireällä metsään mennessä, uskon että sieltä tullessa ei muista pipoa.

Työntäyteinen viikko on lopussa. Elokuukin kääntyy loppua kohti. Älä hättäile vaan istu mättäille ;)
Kaunista syksyä!

ELÄMÄÄ JA ELÄMYKSIÄ

Syksy on hyvä ottaa vastaan näin. Elokuun aurinko valaisi vinosti kaupungin. Tuuli nosti roskia ja kuivia lehtiä maasta, retuutti vähän, jätti siihen. Ystävä antoi lahjan, vei Kiasmaan taidenäyttelyyn.

Tässä on hyvä olla. Kaunista ja puhdasta.

Jossakin tilassa ahdisti, halusi päästä pois äkkiä, näkemättä ja kokematta. Tuli sellainen olo että väkisin on tuotu esille sitä mitä muutenkin on jo liikaa tungettu kaikkien silmiin ja korviin, niidenkin jotka eivät sellaista edes kestäisi.

Mutta enemmän oli iloa ja hyvää! Tämä tila oli iloinen ja hieno! Siitä huolimatta että mieleeni tuli se fiilis, kun seisot jossain halpahallissa, katsot sitä mieletöntä tavaramäärää, ja ihmettelet, mihin ihminen tarvitsee tätä kaikkea.

Tässä tilassa alkoi mielessä soida, helisevä ja helmeilevä musiikki.

"Choi on sanonut , ettei universumi ole jotain ylhäistä, vaan se on juuri tässä, arkisissa asioissa." Lainaus teoksen esittelystä.

Tykkäsin tästä.

Hauska tyttöni, jolla on nasevia ilmaisuja, tokaisi kuvaa katsoessaan: "Hirveä homma putsata noi kaikki korvat! Kuluu paljon vanupuikkoja." Realismia.

Juul Kraijer Nimetön pronssiveistos

Ernesto Neton luomat tilat täytyy kokea. Kuin perhonen koteloituneena voi levätä tässä teoksessa.

Tämä on hieno tila, ja paljain jaloin mukava kulkea.

Lainaan jonkun näyttelyvieraan sanoja!

Syksy hiipii metsään värittäen koivunlehtiä, kielon marjoja, mustikkaa. Puolukka tarjoaa vielä kesän viimeiset marjasadot. Tunteella elävä kulkee metsässä hieman surumielisenä. Mutta kaunis on syksyyn valmistautuva luonto.

Viikonloppuna sain olla mukana myös erään nuoren miehen lämpöisen tunnelmallisissa juhlissa. Isänsä sanoi puheessaan, että toivoo lapsen tuntevan, että kotiin on aina tervetullut. Kotiin saa palata juuri sellaisena kuin on.

Samat ajatukset mielessäni saattelen lapsiani maailmalle! Omana itsenään.

Hyvää matkaa koulutielle, erityisesti te kaikki ekaluokkalaiset! Elämän ilon, oppimisen ilon, ystävyyden ilon, toivon ympäröivän sinut.

KOHTAAMISIA

Punainen vanha Peugeot, jarruvalot päälle jumittuneena, körökörö vauhtia ajelee iloinen ilme naamallaan papiljotit päässä iätön nainen. 

Kullanvärinen Volvo, takaikkunalla symmetrisesti asetetut pehmolehmät, sisustuskärpänen siis iskenyt arvioisin että rouvaan. Hyväntuulisesti, kiireettä ajelevat herra ja rouva maalaistietä ehkä ostamaan maitoa ja kahvileipää. 

Moottoripyöräilijä yhtäkkiä ilmestyen näkökenttään, väärältä puolelta, keskisormea näyttäen.

Mies naisten mallisella peruspyörällä, jota konkeliksi tai mummopyöräksikin on meidän kulmilla kutsuttu. Pitkät kiharat hiukset ponnarilla, näyttäen siltä että ovat asettuneet siihen ainiaan. Pystyasennossa ajaen, toinen käsi reidellä toinen käsi tangolla s-marketin pussia pitäen. Sininen takki, selässä lukee Italy. Silmät suunnattuna tiukasti eteenpäin, näyttää tuo mies olevan silti päämäärää vailla. 

Vanhan miehen ja pienen pojan -alle vuoden ikäisen - kohtaaminen. Sattumalta saman nimisten, selviää pian. Ryppyinen, paljon työtä tehnyt käsi ja pieni pehmoinen vauvan käsi kohtaavat. Hymy. Ohimenevä tajuaminen että elämä on täynnä pieniä hetkiä joihin mahtuu paljon tunteita, sanatonta viestintää, onnea, paljon hyvää, kun vain osaa pysähtyä, antaa tilaa, uskaltaa. Hyvää matkaa elämään sinulle pikkumies, sanoi se vanha mies, ja jatkoi kulkuaan. Hyvää matkaa hänelle, lempeää elämää toivon.

Ennen koulun alkua piristi pieni loma Kalajoella. Minun maisemani avautuu pieneen jokeen peltojen takana. Katselen sinne päivittäin kotona ollessani. Teki hyvää katsoa välillä merelle, nähdä kauemmas, tuntea vapaus, tuntea tuoksut ja tuulet.

Kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa arvostan. Joskus käy niin että päiväkausia palaan mielessäni aina uudestaan ja uudestaan jonkun ihmisen tarinan äärelle. Tämänkin pienen matkamme aikana kohtasimme mieleenpainuvia ihmisiä.

Kun merenrannalla viettää lomaa, ei voi olla menemättä rannalle auringonlaskun aikaan. Onnekasta on syödä siellä illallista parhaan kaverin kanssa.

Kalajokinen yritys, Pisa Design, oli pystyttänyt popup kaupan hiekkasärkille yhdessä Marikkan kanssa. Ihailen naista yrityksen takana, ja hänen tuotteitaan. 

Tablettini pujahtaa nyt tyylikkäästi tähän laukkuun! Huomaatteko mitä materiaaleja laukkuun on käytetty?

Kotimaisema on sateinen. Päätän kokeilla miltä tuntuu vetää villapeitto leukaan ja lukea lehteä kaikessa rauhassa. No hetken edes. Kunnes vaippapöksy vaatii huomion!