NAULAKKO ON VALMIS

 

On kevätjuhlien aika. On heiluvaa helmaa, siistimpää housua, viimehetken kampauspaniikkia, toinen kenkä hukassa, kortti on unohtunut tehdä opettajalle... Jännitys purkautuu hermostuneisuudeksi. Suloiset esitykset saavat yleisön puolella hymyn huulille. Ja kyyneleet silmiin. Liikuttavasti lapsi hakee äidin tai isän katsetta kesken esityksen. 

 

 

 

 

 

 

Omenapuiden kukinta alkaa olla ohi. Mieletön kukkameri on nyt maassa.

 

 

 

 

 

 

Vaan ajatelkaas! Yhtenä päivänä haettiin maalipurkki kaupasta, toisena saatiin maalausfiilis, kolmantena sulateltiin väriä. Neljäntenä laitettiin naulakot paikoilleen! Viidentenä hilpasin Ikeaan ja ostin neljä koria, joihin on kiva laittaa huivit, pipot ja hanskat. Henkarinaulakon tanko löytyi aarrekasasta meidän ulkorakennuksesta. On hyvä mieli, ja tykkään näistä meidän ehkä pikkuisen boheemeista naulakoista. Suunniteltu ja toteutettu yhdessä mieheni kanssa.  Innon kaksoiskoukku talotuote.fi

 

 

 

 

 

Viikkoon on mahtunut paljon. En selviäisi ilman perhettä, ystäviä ja naapureita. Tukevat tällaista, joka kalenterinkin kanssa unohtaa menemiset ja tulemiset. Mutta maailma ei kaadu unohteluihin! Ja tärkeimpiä asioita ei unohda! Tärkeintä on ihmiset, kohtaaminen polulla. Tai vaikka kirjaston rappusilla- niin kuin me tänään ystävän kanssa. Joimme termarista kahvit ja avasimme lakupussin. Ja sitten jatkoimme matkaa. Kohdataan taas, jonakin päivänä. Hyvät hetket ja ajatukset kulkevat mukana kuin ystävä vierellä.

Hyviä hetkiä ja kauniita kohtaamisia sinulle.

ARKEA JA VÄLILLÄ JUHLAA



Illat niin valoisat, että en malta mennä nukkumaan. Haluan istua keittiön pöydän ääressä, hämärässä huoneessa ja katsoa kun kuu tulee esiin metsän takaa. Avata ikkunan ja kuulla yksinäisen satakielen laulua. 

 

Aamut niin kirkkaat ja täynnä lintujen laulua, että on hipsuteltava aamuvarhain terassille kahvikupin kanssa. Ei malta nukkua!

 

 

 

 

Ollaan laitettu pottumaa, sipulia, salaattia, tilliä ja sen sellaista. Kukkien siemeniä paljon!

 

 



 

 

 

Omenapuut. Kukkien määrää ei voi käsittää kuvasta, se täytyy kokea. Ensimmäisiä terälehtiä tuuli jo tiputteli tänään.

 

Pikkuinen tyttö on ripustellut mielikuvituksessaan jotain  puihin. Leikki on vielä vahvasti hänessä, sitä on kiva seurata.

Avaan radion ja alan tiskata.
Lukisivatpa runon, hyvän runon.
Mutta eivät.
En minä jaksa ajatella astioita ja tiskivettä.

Jos olisin oikea äiti
tuosta lapsesta sentään kiittäisin;
se ripustaa leikkejä päivieni puihin.

Nytkin se kohta herää ja me leivotaan
ja se painelee kivoja koloja sämpylöihin.
Saa se painella,
sillä on puhtaat kädet.

-Eeva Heilala-

 

 

 

Kuluneella viikolla käväisin Onnelan puutarhalla. Kävin ostamassa ystävän syntymäpäivälahjaan kukkia. Jotakin löysin myös itselleni.

 

Ystävät antoivat synttärisankarille tällaisen paketin! Aitan kulmalle pyörä kukkakorineen. Olipa mukavaa kokoontua hyvässä seurassa, herkutella, jutustella, lauleskella, ja nautiskella toukokuun illasta.

 

 

Ihanat kielot! Äidillä oli joskus kielo-hajuvettä.

 

 

Omenankukkia riitti synttärikakun koristeeksikin.

 

Laitoin kukkia vanhaan lahoon matkalaukkuun. 

 

 

 

 

Ulkotöiden vuoksi kuistin remontti ei ole edennyt. Toivottavasti ensi viikolla on siihenkin aikaa. Aika paljon täytyy ehtiä toukokuussa! Mutta tavallinen melko työteliäs arki on ihan onnellista. Välillä voi katkaista arjen karkaamalla pyörällä kylälle, käväistä salaa jätskillä.

 



 



 

 

 

Ihanaa! Serkkuja kylässä. Saa nukkua asuntovaunussa ja pikkuisen herkutella, valvoa aika myöhään ja kertoa salaisuuksia.

Kengät ja sukat unohtuvat. Paljain jaloin on vapaa! Päivän touhuista väsynyt pieni pölyinen tutkimusmatkailija on nukahtanut sohvalle. Äiti peittelee siihen. Ehtii ne jalat pestä sitten joskus...

IHASTELUA JA IHMETTELYÄ

Uimakausi on alkanut! No ei ihan kaikilla, minä vain katselen kun lapset ja koira uivat. Ihanat aurinkoiset toukokuun päivät ovat hellineet meitä. Ihmisten olemus on muuttunut iloisemmaksi ja toiveikkaammaksi. Valo, lämpö, lintujen kevätriemu ja luonto kauneimmillaan, tekee ihmiselle hyvää.

Kävin Onnelan puutarhalla ihmettelemässä kukkaloistoa. Pääskyset olivat sinne jo puuhakkaana saapuneet. Meidän pihapiirissä niitä ei ole vielä näkynyt. Puutarha sijaitsee minulle rakkaan Enäjärven rannalla. Kauneutta riittää! Ehkä ensi viikolla kuvia niistä tunnelmista.

Lähempänäkin riittää kauneutta. Käväisin naapurin kanalassa kylässä, ja pihaa ihastelemassa. Täytyy todeta tässä että omat rahkeet eivät riitä kukoistavaan puutarhaan. Vanha pihapiiri on onneksi armelias. Valmiina olivat mm.omenatarha, luumupuut ja ruusupensaat. Yritämme pitää pihan siistinä, ja kaikki muu mitä siellä saa aikaiseksi, on plussaa! 

Niin ne naapurin kanat.  Eihän niitä voinut olla ihastelematta. Niin hienoja ja hyvin hoidettuja. Pikkutytöt saivat sylissäkin niitä pitää.

 

 

 

 

 

Raparperin aika on nyt! Minun herkkua on raparperista valmistettu vispipuuro. Se rakkauden osoitus on kyllä tällä viikolla Aini-ystävän ohjeella leivottu raparperipiirakka. Onnistuu aina! Ainin iloa ja lämmintä ystävällisyyttä varmasti ohjeen mukana!

Entäpä sitten kuisti? Mies nikkaroi vanerista henkarivaatteille oman naulakkonsa ja sitten kuvassa näkyvän lokerikkoisen. Lokerikkoiseen tulee ne aikaisemmin mainostamani oranssit naulakkokoukut. Ne toimitti meille talotuote.fi

 

Mietinnässä on nyt vanerin pintakäsittely. Olisiko teillä vinkkejä? Ideoita? 

Oranssi näyttää kauniilta tummansinistä huivia vasten. Mutta toisaalta se on hieno myös tuota käsittelemätöntä vaneria vasten. Hmm...

Kannattaa mennä ulos, haistella ja kuunnella kevättä. Tehdä nuotio pihaan tupsahtavien ystävien kanssa. Siinä nuotion ympärillä istuskella ja jutella. Antaa huolien haihtua hämärtyvään kevätiltaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

KEPEÄÄ JA KAUNISTA

Kotityö josta tykkään, on pyykkien ripustaminen ulos kuivumaan! Siinä ripustellessa on tilaa ajatuksille. Se on vaan niin mukavaa kun tuuli ja aurinko tuoksuvat puhtaissa pyykeissä. Onni on pujahtaa saunan jälkeen puhtaisiin raikkaisiin lakanoihin. 

Pyykkiä viikatessa  osui silmään...

Pyörän nimi on Pyrkijä. Tuohon se tuli nojailemaan talon kivijalkaan. Mitähän tarinoita kertoisi, jos osaisi. Kuka, millainen, minkä ikäinen, oli ensimmäinen, joka asetteli jalan polkimelle, ja heilautti toisen satulan yli. Minusta pyörä on kaunis. Ja orvokit myös taas niin ihania!

Arki-illan kattausta sulostuttaa kirpparilta löytynyt vanha iloinen pöytäliina. Kuka voi vastustaa marjapuuroa! Kermaa pikkuisen päälle, niin suloiselle maistuu! Oikeita, rehellisiä makuja.

Kepeitä ja lämpöisiä toukokuun päiviä!