Rakkaus lintuihin, järviin, peltoihin ja metsiin antaa keväällä voimia lähteä uudestaan ja uudestaan luonnon keskelle. Metsähanhien usea satapäinen parvi lepäili jäällä ja sitten lähti kaartelemaan ylleni. Komea näky ja mahtava äänimaailma! Kiuru liverteli jo kevätlaulua, vai kesästäkö se kertoi?
Järven lähellä on pieni ja ihana hirsisauna. Kaunis ja kodikas. Siellä saunoi naiset yöllä, kun joutsenten, kiurun, kurkien ja hanhien äänet olivat hiljenneet. Tähtitaivas kaartui käsittämättömänä ja kauniina, turvallisena, siinä meidän yläpuolella.
Siellä puhuttiin kirppareista, ihmisistä, luonnosta, opiskelusta ja työstä, äitiydestä, ystävyydestä, tunteista, itsensä hyväksymisestä, rakkaudesta, eläimistä, lapsista, elämästä. Vähän Putinista ja Trumpistakin.
On kai se niin että kiireetön saunominen, rupattelu, lempeä löyly ja hiljaisuus palauttaa sydämen lyönnit taas levolliseen sykkeeseen, ja mielen päällä olevat murheet saavat oikeat mittasuhteet.
Avaran maiseman keskellä, saunan portailla, pieni ihminen. Nauttii hetkestä. Huomisesta ei mitään tiedä.
