lauantai 21. tammikuuta 2017

KARJALAISMUMMOJA JA TAIDENÄYTTELYJÄ

Jos osaisin karjalaismummojen murretta, kertoisin miten ihanasti sisarukset juttelivat koko matkan Helsinkiin asti. Istuivat etupenkillä ja luettelivat Intian joet ulkoa, loruttelivat Onnimannit, lauloivat Ilkasta, "Viel elää Ilkan työt, kenties kauankin kansan suussa" - vitsailivat, tiesivät kuka on suunnitellut Kiasman, jne. Mie ja sie. Ihania, mahtavia naisia. 

He olivat matkalla katsomaan siskoaan, ja minä oli tyttöjeni kanssa menossa Yayoi Kusaman näyttelyyn ja Lux Helsinkiin.

Yayoi Kusama vaikutti. Aika vavisuttavaa miettiä hänen elämäänsä. Näyttelyssä oli hyvin kaunista ja hyvin rumaa ja vähän ällöttävääkin.

Lux Helsinkiä oli katsomassa niin moni muukin että en ehkä jaksanut siihen niin keskittyä. En tykkää väkijoukoista. Kaunista, ja hienoja toteutuksia.









Kotona vähän vaatimattomampia juttuja. Roskalava ryhmästä sain Muuramen kaapin jossa oli isohko reikä taustalevyssä. Mies laittoi uuden levyn ja tapettipalan. Naapurista löytyi hyllylevyjä. Tästä tulee lastenhuoneen aarrekaappi (romukaappi?)

Sitten olisi seuraavaksi vähän vanhemman tuolin kunnostus. En ehkä osaa. Mitähän tuolle tekisin? Tällaisia tuoleja voisin kyllä ottaa enemmänkin, jos löytyisi hyväkuntoisia. 




Yhtenä aamuna saatiin herätellä ekaluokkalainen synttäripäivään! Jokaisen oma syntymäpäivä on tärkeä. Vielä on edessä juhlat kaverien ja serkkujen kanssa. Tämä sankari osaa ottaa ilon irti juhlista ja nauttii täysin siemauksin. Ilo tarttuu!


Synttäripäivän iloksi leivoin omenakakun, kun pakastimen avatessani silmät osuivat omensiivuihin (äitini ahkeroinut syksyllä). Juhliin tulee sitten sankarin lempisuklaakakkua. Leikkasin saksilla ihan pieneksi omenasiivut ja upotin taikinan sisälle, ja kakku maistui siivukammoisillekin!

200g voita
2,5 dl sokeria
4 kananmunaa
4,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
vähän kanelia
pikku purkki kookoskermaa
omenanpaloja maun mukaan

Sokeri ja voi vaahdotetaan, kananmunat lisätään yksitellen. Lopuksi lisätään keskenään sekoitetut kuivat aineet ja kookoskerma vuorotellen. 

Voitele esimerkiksi irtopohjavuoka ja ripottele siihen kookoshiutaleita. Kaada vaikka ensin puolet taikinasta vuokaan, ja ripottele sitten omenan paloja niin paljon kuin tykkäät. Lisää loput tainat ja tasoita pinta. Paista kakkua 175 asteessa. Kokeile toimettomalla sukkapuikolla onko kypsä, kun kakku alkaa olemaan kauniin värinen.






Nikkarilan Liisa tykkää kun on kaunis luminen talvi. Mutta vaikka on vieläkin lyhyt päivän pituus, Liisa täällä tuntee sisällänsä kuplivaa iloa koska kevät on edessä ja jokainen päivä valoisampi!

Pakkaslauantaina vietiin petivaatteet ulos! Mitä sitä ihminen suurempia tarvitsee. Lauteilla nostaa jalat seinää vasten, kipristää varpaita löylyssä, pujahtaa onnellisena puhtaisiin sänkyvaatteisiin. Pönttöuunin kylki vielä huokuu lämpöä.



Suositus: Käy ostamassa paikalliselta kukkakauppias yrittäjältä tulppaanikimppu, leivo kakku, keitä kahvi. Pyyhi pöytä puhtaaksi, istu. Nauti kahvista ja kakusta, älä ota kännykkää käteesi vaan katsele ulos! Mieli lepää.

tiistai 3. tammikuuta 2017

VUODEN VAIHTUMISEN AIKAAN

Lauha sää innosti kaivamaan pyörän varaston perältä käyttöön. Ihanalta tuntui viiletellä tietä pitkin! Kyllä voin suositella sähköavusteista perhepyörää maalaisympäristöön! Ei tarvitse mennä autolla joka paikkaan.

Suositella voin myös Vihdissä sijaitsevaa Konianvuoren (149 m merenpinnasta) ympäristöä. On kaunista, jäkäläistä kalliota ja kauniita maisemia. Naavaa ja sympaattista torvijäkälää. Konian kalliomuodostelma- ja metsäalue on suojeltua. Kun kävimme mieheni kanssa kävelyllä siellä metsien keskellä, hirvet mölisivät jossain ihan lähellä. Hyvää tekee, luonnon rauha virtaa sisimpään asti!






Kuva otettu drone-kuvatuskopterilla.

Inhoan harvoin mitään erityisen voimakkaasti, varsinkaan kasveja. Mutta kyllä pitkä orapihlaja-aita on viheliäinen! Piikit niin hirveät; jos painuu ihon läpi, haava on pitkään kipeä. Pyörän kumit lapsilla usein puhki. Joutuu leikkaamaan kerran vuodessa kun on niin epäsiisti, ja ilmeisesti siitä johtuen ei kuki kuin kehnosti. Kukinta ja marjat ovat kauniita!

Ennen vanhaan tätä pensasta (lehdet, kukat ja marjat) hyödynnettiin rohdoskäyttöön, tietääkseni ainakin sydänperäisten vaivojen lievitykseen ja rauhoittavana ja unentuloa helpottamaan. Mielestäni kukinta haisee lehmän pissalle. Joten en pidä orapihlaja-aidasta. Sellainen kuitenkin tähän meidän pihan reunaan on istutettu kauan sitten. Teimme perinteisesti kevääseen liittyvän leikkauksen ja piikkiset oksat piti haravoida tarkkaan.


Uutta vuotta vastaanottamassa oli läheisiä tupa täynnä. Nyyttärit pidettiin! Tacosalaattia, pitsaa, ruissipsejä, hedelmäsalaattia, suklaakakkua, hilla- ja vadelmakakkua ja suklaata syötiin mahat täyteen. Joululauluja laulettiin perinteisesti äänet käheiksi, se on niin mukavaa! Koira-rukka pelkäsi raketteja niin että se haukkui äänensä käheäksi.

Helppo ja nopea herkku- keksimurupohja, käyttövalmis kondensoitu maito siihen päälle,
sitten marjoja ja lopuksi kermaa vaahdotettuna.




Uusi vuosi toi tullessaan lunta ja pakkasta! Siitä nauttimaan ystävät! Nuotioretkelle! Makkarat ja ystävät mukaan. Kunpa tänä vuonna olisi mahdollisuus enemmän ja useammin painella metsään ja nuotiolle. Siinäpä tavoitetta!

Turvallista, tasapainoista ja kaunista vuotta 2017!