JUHANNUS ON MEILLÄ HERTTAINEN

Juhannusviikolla herkuteltiin melonisalaatilla ja melonilla ilman salaattia. Tosi hyvää! Suolaheinää löysi tyttöni mun, toi sitä salaatin seuraksi.

 

Pikku-ukkeli tykkää seurata maailman menoa keittiön keinussa. Kyllä tuossa kelpaakin istuskella, kaunis on kiikku.

Tapasin yhtenä kesäiltana suvun naisia. Herkuteltiin, juteltiin, saunottiin. Viisaita, ystävällisiä, jo monia elämän iloja ja kolhuja kokeneita naisia. Veljen perheen koti on konstailemattoman kaunis ja kodikas. Kiitos! Kiitos kaikesta. Tällä kertaa minä sain käydä valmiiseen pöytään.

Voitteko ymmärtää, miten voileipäkakku voi olla näin kaunis!

 

Kirjoitan näitä muutamia sanoja oman kotini terassilla. Kukkuu käki, peipponen visertää, laulaa mustarastas. Vielä on monenmoista linnun ääntä ilmassa. En tunnista tuota yhtä, sitkeää yksitoikkoista vihellystä. Muutama surullinen uutinen on tavoittanut minut lyhyen ajan sisällä. Oman perheen kesälomasuunnitelmat on laitettava myös uusiksi. 

Mutta tässä hetkessä on kaikki hyvin! Kuulen myös lasten iloisia ääniä. Metsästä löytyi vanamon tuoksua. Mansikkakakku kuuluu juhannukseen. 

 

 

 

Kolme litraa kylmää vettä, yksi desilitra perunajauhoa ja viisisataa grammaa sokeria laitetaan kattilaan ja kiehautetaan. Kaadetaan vatiin, annetaan vähän jäähtyä. Sitten lisätään Fairya epämääräisesti, ehkä 3 desiä?! Kaapista löytyvillä aineksilla saa hienoja isoja saippuakuplia. Ohje löytyi netistä, kiitos Valkeakosken 4H-yhdistys!

 

Välillä käytiin syömässä ja taas mentiin!

 

Vessakin sai juhannusverhon ;)

 

 

 

Juhannussauna kutsuu!

 

 

 

 

Isälläni oli tapana lauleskella "Juhannus on meillä herttainen". Yleensä silloin oli vähemmän herttaiset suursiivouskiukuttelut meneillään. Silloin ärsytti ja nyt hymyilyttää. Ehkä minun pitää tuo laulu kaivaa muistoista mieleeni, täytyy kai jonkun jatkaa näitäkin perinteitä!

 

 

MENE METSÄÄN JA RANNALLE!

Täällä Nikkarilassa ollaan opeteltu ottamaan päivä kerrallaan, kesäpäivä, lomapäivä kerrallaan. Löydätkö päivistäsi iloa, kiitollisuutta, jonkun hyvän hetken? Tällä viikolla ystävien elämänkokemukset ovat todella pysäyttäneet, tarpeellisesti, miettimään elämän rajallisuutta.

Itse sairastuin juhlien jälkeen flunssaan. Pari päivää tunsin että voisin hävitä ikuisesti piiloon peiton alle. Lapsethan pitävät huolen siitä että tämmöistä ei tapahdu! Lasten serkkuja on ollut kesää viettämässä meillä. 9-vuotiaan synttäriaamupalaa laitettiin rakkaudella. Ukkosta oli ilmassa ja sotkujen siivoaminen ei meinannut maistua kenellekään. Mutta 9-vuotias sai aamupalajuhlallisuudet ja toivomuksensa mukaisen jäätelöannoksen. Onnea ihanalle nauravaiselle, meille niin tärkeälle serkulle!

Tyttöni sanoi että lähde äiti pitkälle lenkille (näki savun nousevan äidin päästä). Menin koiran kanssa metsään. Rämmin eläinten tekemillä poluilla, märät oksat läiskivät, pikku elukoita oli käsittämätön määrä. Vanamot kukkivat nyt. Kaunis, herkkä ja hyvän tuoksuinen kukka. En saanut vanamoista kuvaa, koska koirakaveri ei jaksanut olla paikoillaan. Kuvissa olisi kyllä välittynyt koiran sen hetkiset fiilikset, luulisin... Koiran maailma on vielä aika mysteeri.

Metsäruusun kohdalla sain pysähtyä. Menkäähän metsään, siellä ruusukin kukkii!

 

Mene metsään/ ilo istuu siellä puiden siimeksessä/ ja tarjoaa kättään jokaiselle.

 

(Timo Pusa)

 

Haluaisin tehdä helpoksi kesäruokailut. Tortillan väliin sitä mitä kaapista löytyy, uusien perunoiden kanssa tonnikalaa tai savukalaa ja sipulivoikastiketta. Tomaatti, kurkku, salaatti ja paprika maistuvat nyt makoisalta.

 

Uintiretkeltä voi löytää mansikoita!

 

 

Alle yksivuotiaalle maailma on kaikin puolin tutustumisen arvoinen paikka. Kunpa elämän ilo ja mielenkiinto kaikkeen uuteen saisi säilyä!

 

Puu tarjoaa turvaa ja suojaa kuolleenakin. Vene ei pääse karkaamaan aaltojen matkaan.

Toivoisin että erityisesti kaikki lapset saisivat elää tänä kesänä huolettomia, vapaita ja suruttomia kesäpäiviä. 💚 Samaa tietysti kaipaavat kaikki ihmiset.

Huolettomia kesäpäiviä siis toivoen!

KESÄKUUN JUHLAA

Meillä oli kotona ihanat, lämpöisen kodikkaat juhlat. Aherrettiin myöhään yöhön että koti olisi juhla-asussa, ja tarjottavaa tarpeeksi kaikille niille tärkeille ihmisille jotka tulivat juhlimaan. Kaikenlaista roinaa ja ihmeellisiä kasoja kertyy ripotellen ympäri taloa. Aina suursiivouksen edellä suunnittelen muuttuvani jämäkämmäksi äidiksi ja säntillisemmäksi tavaroiden karsijaksi. Heh.

En muutu, tavaroita kertyy kyllä. Ja pienessä kodissa esimerkiksi pelkästään vaatteiden ja kenkien kanssa saa pitää varansa ettei kaaos pääse syntymään. No, välillä on kaaosta, mutta yritän ajatella että aika läheisten kanssa on niin arvokasta ettei sitä kannata tuhlata jatkuvaan kiukutteluun epäjärjestyksestä. 

Remontoitu kuisti on tuonut kivasti lisätilaa kotiimme. Huomaatteko, että nyt on saatu ruskeat ikkunanpielet maalattua valkoiseksi. Alkaa näyttämään mukavalta!

Juhlia vietettiin koko päivän. Porokeittokattila syötiin tyhjäksi. Siskon leipomat karjalanpiirakat maistuivat illemmalla ihanilta! Juhlittava itse valmisti suklaajäädykekakkua, niin niin hyvää. Mukava oli laittaa täytekakun päälle tuoreita mansikoita. Yhdessä laitettu juhla onnistui, tarjottavaa riitti ja jäi seuraavallekin päivälle. Kivojen ihmisten seurassa kaikki maistuu moninverroin paremmalle!

Tykkään istua juhlien jälkeen hetken yksin. Nauttia hälinän jälkeen hiljaisuudesta, mutta myös siitä hyvästä, mikä jää jälkeen, jää kotiimme, kun siellä on käynyt ystäviä ja läheisiä.

Pyhäaamun nautinto, suklaaseen kastetut mansikat.

Kesäillan kahvihetki terassilla kuun tullessa esiin, on autuutta, vaikka korvan juuressa inisee hyttynen, ja villatakista huolimatta palelee. Kesä on! Nautitaan!

REITIN VARRELTA

Kesäkuu, nyt on kesäkuu. Vuoden rakkaimmat kuukaudet toukokuu ja kesäkuu! Toukokuun lopun retki suuntautui Haltiaan, luontokeskukseen. Olin vaikuttunut. Toivon että jonain päivänä menen sinne uudestaan, aistimaan, ja ottamaan vastaan elämyksiä ja tietoa. Lapsen kanssa en pystynyt pysähtymään pitkäksi aikaa. Jotakin jäi silti sydämeen; Sotkanmuna on kaunis. Pitäisi heittää reppu selkään ja lähteä kulkemaan.

 

 

 

Sotkanmuna

 

 

Sotkanmuna

 

 

 

Koivukristalli, suomalaista loistetta. Design Elina Mäntylä. Haltian Luontomyymälästä. 

 

 

Jäätelöhetkiä. Tyttöjä kesämekoissa. Pienen lapsen tuoksu. Kesäkukkia maljakossa. Kesätuuli avonaisesta ikkunasta. Naapurin untuvaisten ihastelua (kanakuumetta).



 

 

 

 

 

 

 

 

 



 

 

 

Oli syntymäpäiväkin. Kävelin koiran kanssa järvenrantaan. Kävin uimassa. Istuin laiturilla. Kiirettä ei tuntunut. Tuntui... onni. 

 

 

 

 

Kotona keitin miehen kanssa hyvät kahvit. Valitsin kauniin kahvikupin. Herkuteltiin mangosorbetilla, mutakakkujäätelöllä ja omatekoisella leivoksella. Syreeni tuoksui.

 



 

 

 

Ystävät yllättivät! Käytiin ravintolassa syömässä, ja laiturilla piknikillä. Herkut viltillä, monia tunnelmia keskusteluissa, käki kukkui, mustarastas lauloi. Aurinko ehti punertaa maiseman ennen kuin maltoimme lähteä kotiin. Kiitos ystäville!

 



 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lämpimästi muistelen ystäviäni, ja keskusteluja heidän kanssaan. Ystäviä reittini varrella, valaisemassa, tukemassa, itkemässä, nauramassa. Konkreettisenkin muiston heiltä sain. Tämä tavattoman kaunis Aarikan Reitti-valaisin. Tulisiko se kuistille? Ehkäpä!