POP UP LUOVA JA MARRASKUUN VALO

Kolme naista tempaisivat taustajoukkoineen. Nummelaan rakentui puoleksitoista viikoksi Pop up Luova. Tila oli iso, siinä oli ennen meitä ollut apteekki.

Toivoimme kovasti että ihmiset nauttisivat meidän luomasta tunnelmasta. Palautteen perusteella uskomme että näin kävikin. Kiire ja stressi pois! Ollaan hetki hössöttämättä. 

Meillä oli myytävänä suomalaisten käsityöläisten ihania tuotteita. Kahvilaakin pidimme. 

Jaksamisen raja tuli kuitenkin vastaan. Emme halunneet pidentää aukioloaikaa, vaikka lukuisat ihmiset sitä toivoivatkin. Tulkoon joulu meidänkin perheisiin ilman liikoja paineita! Kiitos rakkaille ystävilleni tästä. Ja kaikesta muustakin.

Aamut ovat olleet kauniita. Vaikka lumi toisikin valoisuutta, olen nauttinut siitä erikoisesta valosta mikä on vain marraskuussa.

Aamusumussa näin kun hevonen potkiskeli palloa aitauksessa aikansa kuluksi. Lauttasaaressa mies käveli vastaan reippain mielin, mutta joutui yhtäkkiä pysähtymään ja selvittämään siimaa irti puun oksasta. Meitä kumpaakin nauratti.

Kun ajelin pimeässä kotiin, huomasin kuinka kauas sumussakin näkyy valo. 

Rapsutin koiraa. Sillä oli hirveän paljon juttuja kerrottavana. 

Tähtitaivas oli niin kaunis. 

Olen pitkään kaivannut yksinoloa kotona. Meillä elämää on aamuvarhaisesta iltamyöhään. Luontoon en ole lähiaikoina päässyt rauhoittumaan.

Rakkautta on nähdä mitä puoliso tarvitsee! Sain tulla kotiin, hiljaiseen, siivottiin kotiin. Ihanaa! Ei ketään! Saa olla omien ajatuksien kanssa ihan rauhassa. Kukaan ei keskeytä. Kun olen tämän kirjoittanut, otan kirjan, ja luen niin kauan kuin jaksan! 

Sitten osaan taas rakastaa niitä ääniä, ottaa syliin ja kuunnella. Ja paistaa jauhelihaa. Sitten kun olen saanut pienen annoksen yksinoloa, rauhaa ja hiljaisuutta.

Osui silmiini lasten kanssa kirjoja tutkiessa tämä Tatun ja Patun ohje nukahtamisen helpottamiseen. Suosittelen lähimmäisen rapsuttamista edes joskus.

Ensi viikolla on jo joulukuu. Mutta sitä ennen, nautihan marraskuun ainutlaatuisesta valosta!

TERVEISIÄ TÄSTÄ HETKESTÄ

Vanhat miehet kohtasivat Citymarketin aulassa. Ilahtuneesti. "Ai sulla on uus kulkupeli? Minkä merkkinen? Kulkeeko lujaa?" Puhuivat rollaattorista. Sen verran ehdin kuulla, että äänen sävy muuttui, kun esitettiin kysymys, miten olet jaksellut.

Ei ole ollut sanottavaa.

Tai sanoja kirjoitettavaan muotoon. Niin on jäänyt kirjoittamatta. 

Tänä aamuna ajattelin että lähetän terveisiä sinulle joka luet tätä minun Nikkarilaa. Olethan tärkeä! 

Vielä on iloisia värejä metsässä. On hyväntuulista seurata talveen varautuvia oravia, tiaisia ja tikkoja. Joka kerta kun aurinko tulee hetkeksi esiin, pieni tyttö sanoo iloisesti, äiti kesä tulee!

Joki virtaa, uudet  tuulet puhaltavat uusia pilviä läpi taivaan.

Mikähän se on joka saavuttaa minut kun katson muuttolintujen selkeitä, graafisia, levollisia muodostelmia syksyisellä taivaalla.

Kirjoittaessani tätä, syliini kömpii uninen lapsi. Hän istuu sykkyrässä sylissäni. Kirjoitus, ja kaikki ajatukset keskeytyvät. 

Siinä se on. Elä tässä hetkessä niin kuin pieni lapsi.

Voi hyvin! 

SADONKORJUUAIKA

Pihlajanmarjanauhoja, omppupaistoksia, ihania kasviksia ja juureksia. Vadelmia Kekin maatilalta. Karviaisia omasta pihasta. Ehdin ennen supia! Supi on monena syksynä käynyt syömässä kaikki karviaiset.

Syksyssä on hyvää tämä sadonkorjuuaika. Tulee syötyä monipuolisemmin. Herkkua on uunikasvikset tai omppupaistos. Oikeat, terveelliset maut. 

Puuhellan uunissa valmistuu herkut!

Olen leiponut paljon viime aikoina. Viikonlopuksi tein tilauksena neljä suolakinuskikakkua. Ohjeen löysin täältä, kakkuparatiisi.blogspot.com

Minulle on tullut kysymyksiä liittyen kirjoituksieni sisältöön. Joku on erehtynyt myös ajattelemaan että elämämme täällä Nikkarilassa on erityisen idyllistä. Että se jotenkin poikkeaisi monien muiden arjesta. Tai että en kirjoittaisi ja kuvaisi rehellisesti.

Tänne en tahdo kirjoittaa liikaa vastoinkäymisistä tai murheista. Tahdon yrittää löytää tänne kaunista ja välittää siitä palasia teille. 

Erityisen paljon tykkään kuvata sinua varten hetkiä, kohtia. Sanattomasti. Valokuvan avulla.

En oikeastaan tiedä miten blogia pitäisi tehdä. Kirjoitan ja kuvaan, ja kun on sopiva hetki, julkaisen. Kyllä tämä on ihan rehellistä! 

Tykkään tosi paljon palautteesta. On tärkeää että joku tykkää ja on hienoa jos joku pitää tärkeänä esittää kritiikkiä, ehdotuksia jutun aiheiksi tai kehittämisideoita. 

Näen kyllä laskurista lukijoiden määrän. Mutta kun joku kirjoittaa palautetta julkisesti tai yksityisesti, tai tulee kertomaan mielipiteensä kun kohdataan, on se ihan huippuhetki! Kiitos palautteesta, kannustuksesta, tsempistä! 

Tsempatkaa edelleen! Ja laittakaa palautetta.🖤

Tämä minun pieni blogini ei kilpaile tietenkään hienojen sisustus-, ruoka- tai muiden huippublogien seurassa. Ei se ole tavoitteeni.

Toivon että sinä näet myös omassa arjessasi, ehkä mahdollisesti epäjärjestyksenkin keskellä, sen mikä on kaunista. 

Ja mikä on hyvin.

Sanon aina kun väsyttää ja on sotkuista, että pyyhitään pöytä ja laitetaan sitten kynttilä palamaan.

 Sen pöydän ympärille toivon kaikkia rakkaita. Ystäviä. Uusia tuttavuuksia.

KUKKAKAUPPA FUCHSIAN POP UP KAHVILA

Kukkakauppakahvilan tunnelmaa sinullekin tässä muutaman kuvan välityksellä. Mukavasti meni. Kylmä ja sateinen päivä vaikutti kyllä vähän kävijämäärään. Hyvä mieli kuitenkin kivasta päivästä.

Syksy on tullut. Koivuissa keltaiset lehdet. Kylmät, sumusta kauniit aamut. Kesää on turha haikailla enää takaisin. 

Tiedättekö mitä! Saa sytyttää kylmänä aamuna tulen puuhellaan. Ihan mukavaa. 

PIHAKIRPPISTAPAHTUMASTA MEREN RANNALLE

Tutkin ystäväni kanssa lauantaina Porvoota pienissä osissa mutta melko monipuolisesti yhdelle päivälle. Lauantaina siellä oli nimittäin Porvoon pihakirppikset tapahtuma. Tykkäsin! Tunnelma oli kiva. Ihmiset hyvin ystävällisiä ja rentoja. Olipa hauska ja mielenkiintoinen kokemus käydä sisäpihoilla, joihin ei yleensä pääse. Persoonallisia rakennuksia, värejä, muotoja, ratkaisuja. 

Mielessäni oli ollut jonkin aikaa myös Näsin kartano, ja siellä oleva Oodi Suomelle näyttely. Näyttelyn taiteilijat ovat Carin Bengts, Riikka Juvonen, Johanna Lumme, Kaj Lindgård, Johanna Oras, Tiina Suikkanen, Mika Törönen ja Tero Annanolli. Suosittelen lämpimästi tätä paikkaa. Meidät otettiin vastaan erityisen ystävällisesti ja näyttelyssä oli muutenkin hyvä tunnelma. Sattui vain olemaan juuri silloin ukkosta ilmassa vähän enemmän ja sisällä oli kovin kuuma. Muuten olisi voinut viihtyä kauemminkin. Kivan lisän toi näyttelyyn elävä musiikki.

Älä ole pimeä!

Kun on kulkenut tarpeeksi kaupungin katuja ihmisten keskellä, tuntuu ihanalle löytää meri, joutsenet, tuuli, aaltojen kohina, lokki kirkumassa, rantakivet. Aurinko laskemassa. Lopulta jo melkein pimeässä nähdä elokuinen viljapelto jonka keskeltä katseli lauma metsäkauriita.

Mustikat pullassa. Sininen meri silmien edessä. Nautitaan siitä kauniista pienestä mikä on nyt. Muistetaan lähimmäisiä. Maailma on niin kylmä. 

Porvoo, Emäsalo

Kotona katselin, mitä muuta olin Porvoosta löytänyt. Oranssin pannun, pienen tarjottimen, raitatyynyn ja aurinkoisen Reitti-valaisimen. Kotiin on niin kiva tulla ja siellä on hyvä olla, kun siellä on kaunista ja rauhallista.