Juhannusviikolla herkuteltiin melonisalaatilla ja melonilla ilman salaattia. Tosi hyvää! Suolaheinää löysi tyttöni mun, toi sitä salaatin seuraksi.
Pikku-ukkeli tykkää seurata maailman menoa keittiön keinussa. Kyllä tuossa kelpaakin istuskella, kaunis on kiikku.
Tapasin yhtenä kesäiltana suvun naisia. Herkuteltiin, juteltiin, saunottiin. Viisaita, ystävällisiä, jo monia elämän iloja ja kolhuja kokeneita naisia. Veljen perheen koti on konstailemattoman kaunis ja kodikas. Kiitos! Kiitos kaikesta. Tällä kertaa minä sain käydä valmiiseen pöytään.
Voitteko ymmärtää, miten voileipäkakku voi olla näin kaunis!
Kirjoitan näitä muutamia sanoja oman kotini terassilla. Kukkuu käki, peipponen visertää, laulaa mustarastas. Vielä on monenmoista linnun ääntä ilmassa. En tunnista tuota yhtä, sitkeää yksitoikkoista vihellystä. Muutama surullinen uutinen on tavoittanut minut lyhyen ajan sisällä. Oman perheen kesälomasuunnitelmat on laitettava myös uusiksi.
Mutta tässä hetkessä on kaikki hyvin! Kuulen myös lasten iloisia ääniä. Metsästä löytyi vanamon tuoksua. Mansikkakakku kuuluu juhannukseen.
Kolme litraa kylmää vettä, yksi desilitra perunajauhoa ja viisisataa grammaa sokeria laitetaan kattilaan ja kiehautetaan. Kaadetaan vatiin, annetaan vähän jäähtyä. Sitten lisätään Fairya epämääräisesti, ehkä 3 desiä?! Kaapista löytyvillä aineksilla saa hienoja isoja saippuakuplia. Ohje löytyi netistä, kiitos Valkeakosken 4H-yhdistys!
Välillä käytiin syömässä ja taas mentiin!
Vessakin sai juhannusverhon ;)
Juhannussauna kutsuu!
Isälläni oli tapana lauleskella "Juhannus on meillä herttainen". Yleensä silloin oli vähemmän herttaiset suursiivouskiukuttelut meneillään. Silloin ärsytti ja nyt hymyilyttää. Ehkä minun pitää tuo laulu kaivaa muistoista mieleeni, täytyy kai jonkun jatkaa näitäkin perinteitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi kiinnostaa ja ilahduttaa!