Meillä oli kotona ihanat, lämpöisen kodikkaat juhlat. Aherrettiin myöhään yöhön että koti olisi juhla-asussa, ja tarjottavaa tarpeeksi kaikille niille tärkeille ihmisille jotka tulivat juhlimaan. Kaikenlaista roinaa ja ihmeellisiä kasoja kertyy ripotellen ympäri taloa. Aina suursiivouksen edellä suunnittelen muuttuvani jämäkämmäksi äidiksi ja säntillisemmäksi tavaroiden karsijaksi. Heh.
En muutu, tavaroita kertyy kyllä. Ja pienessä kodissa esimerkiksi pelkästään vaatteiden ja kenkien kanssa saa pitää varansa ettei kaaos pääse syntymään. No, välillä on kaaosta, mutta yritän ajatella että aika läheisten kanssa on niin arvokasta ettei sitä kannata tuhlata jatkuvaan kiukutteluun epäjärjestyksestä.
Remontoitu kuisti on tuonut kivasti lisätilaa kotiimme. Huomaatteko, että nyt on saatu ruskeat ikkunanpielet maalattua valkoiseksi. Alkaa näyttämään mukavalta!
Juhlia vietettiin koko päivän. Porokeittokattila syötiin tyhjäksi. Siskon leipomat karjalanpiirakat maistuivat illemmalla ihanilta! Juhlittava itse valmisti suklaajäädykekakkua, niin niin hyvää. Mukava oli laittaa täytekakun päälle tuoreita mansikoita. Yhdessä laitettu juhla onnistui, tarjottavaa riitti ja jäi seuraavallekin päivälle. Kivojen ihmisten seurassa kaikki maistuu moninverroin paremmalle!
Tykkään istua juhlien jälkeen hetken yksin. Nauttia hälinän jälkeen hiljaisuudesta, mutta myös siitä hyvästä, mikä jää jälkeen, jää kotiimme, kun siellä on käynyt ystäviä ja läheisiä.
Pyhäaamun nautinto, suklaaseen kastetut mansikat.
Kesäillan kahvihetki terassilla kuun tullessa esiin, on autuutta, vaikka korvan juuressa inisee hyttynen, ja villatakista huolimatta palelee. Kesä on! Nautitaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi kiinnostaa ja ilahduttaa!