Oishan nuo saanut olla vielä maassa. Mies kuitenkin osan otti ylös jo nyt. Tiedossa herkuttelua omilla sipuleilla ja perunoilla. Sipulivoikastiketta, on niin hyvää että!
Viikko on vierähtänyt marjojen parissa. Vadelmaa, viinimarjoja ja mustikkaa. Pidän marjoista, mutta minusta marja-aika on kamalaa. Harvoin selviän koko hommasta ilman hermoromahdusta. En ole kovin näppärä noissa keräys- ja putsauspuuhissa. Mutta hyvä mieli on sitten kun kaikki on tehty. Jatkojalostus onkin enemmän minun mieleeni!
Rakkaudenosoituksena mustikkapiirakkaa ja vaniljajäätelöä.
Onnea, ja kaikkea hyvää viikonloppuna kastettavan pienen poikavauvan ja konfirmaatiopäiväänsä viettävän nuoren miehen elämään. Mukava osallistua heidän juhliinsa leipomalla sinne pikkuleipiä. Maisteltiin, hyviä tuli!
Seisoin hikisenä ja maalaisena kioskin jonossa odottamassa vuoroani. Edessäni jonotti kaksi vanhempaa naista, mummoikäistä jos niin saa sanoa. Olivat ostamassa jotakin raha-arpaa. Kumpikin oli pukeutunut kalliin näköisiin vaatteisiin ja golfkengissä oli tuoretta ruohoa. He eivät olleet hikisiä, eikä tukka hapsottanut. He olivat huoliteltuja, ihailin heitä. Siinä odotellessaan juttelivat, miten se olisi mahtavaa jos sen ison kasan rahaa voittaisi, että mitä sitä sitten tekisi elämällään. Mummot kalliissa vaatteissaan unelmoivat rahasta.
Unelmia on oltava että elämä on elämisen arvoista. Mistä sinä unelmoit?
Huolettomia lapsuuden kesäpäiviä.
Luottavaisen rauhallista lapsen unta.
Unikkoja.
Sielunmaisemaa. Olettehan istuneet kesäiltana järvenrannalla, laiturilla, veneessä, ja katsoneet kun yö saapuu, usva lisääntyy ja hälvenee?
Lenkkejä, vielä nauttien valoisista illoista.
 |
| Voi pojat, tää on merkattu muutamaan kertaan! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi kiinnostaa ja ilahduttaa!