lauantai 6. elokuuta 2016

KOHTAAMISIA

Punainen vanha Peugeot, jarruvalot päälle jumittuneena, körökörö vauhtia ajelee iloinen ilme naamallaan papiljotit päässä iätön nainen. 

Kullanvärinen Volvo, takaikkunalla symmetrisesti asetetut pehmolehmät, sisustuskärpänen siis iskenyt arvioisin että rouvaan. Hyväntuulisesti, kiireettä ajelevat herra ja rouva maalaistietä ehkä ostamaan maitoa ja kahvileipää. 

Moottoripyöräilijä yhtäkkiä ilmestyen näkökenttään, väärältä puolelta, keskisormea näyttäen.

Mies naisten mallisella peruspyörällä, jota konkeliksi tai mummopyöräksikin on meidän kulmilla kutsuttu. Pitkät kiharat hiukset ponnarilla, näyttäen siltä että ovat asettuneet siihen ainiaan. Pystyasennossa ajaen, toinen käsi reidellä toinen käsi tangolla s-marketin pussia pitäen. Sininen takki, selässä lukee Italy. Silmät suunnattuna tiukasti eteenpäin, näyttää tuo mies olevan silti päämäärää vailla. 

Vanhan miehen ja pienen pojan -alle vuoden ikäisen - kohtaaminen. Sattumalta saman nimisten, selviää pian. Ryppyinen, paljon työtä tehnyt käsi ja pieni pehmoinen vauvan käsi kohtaavat. Hymy. Ohimenevä tajuaminen että elämä on täynnä pieniä hetkiä joihin mahtuu paljon tunteita, sanatonta viestintää, onnea, paljon hyvää, kun vain osaa pysähtyä, antaa tilaa, uskaltaa. Hyvää matkaa elämään sinulle pikkumies, sanoi se vanha mies, ja jatkoi kulkuaan. Hyvää matkaa hänelle, lempeää elämää toivon.

Ennen koulun alkua piristi pieni loma Kalajoella. Minun maisemani avautuu pieneen jokeen peltojen takana. Katselen sinne päivittäin kotona ollessani. Teki hyvää katsoa välillä merelle, nähdä kauemmas, tuntea vapaus, tuntea tuoksut ja tuulet.

Kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa arvostan. Joskus käy niin että päiväkausia palaan mielessäni aina uudestaan ja uudestaan jonkun ihmisen tarinan äärelle. Tämänkin pienen matkamme aikana kohtasimme mieleenpainuvia ihmisiä.












Kun merenrannalla viettää lomaa, ei voi olla menemättä rannalle auringonlaskun aikaan. Onnekasta on syödä siellä illallista parhaan kaverin kanssa.






Kalajokinen yritys, Pisa Design, oli pystyttänyt popup kaupan hiekkasärkille yhdessä Marikkan kanssa. Ihailen naista yrityksen takana, ja hänen tuotteitaan. 

Tablettini pujahtaa nyt tyylikkäästi tähän laukkuun! Huomaatteko mitä materiaaleja laukkuun on käytetty?






Kotimaisema on sateinen. Päätän kokeilla miltä tuntuu vetää villapeitto leukaan ja lukea lehteä kaikessa rauhassa. No hetken edes. Kunnes vaippapöksy vaatii huomion!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi kiinnostaa ja ilahduttaa!