KOTI

Koti. Meillä on tällainen koti. Hyvin tavallinen, asukkaidensa näköinen. Tai sinnepäin. Jokaisella omanlaisensa koti. Vai onko? Eihän koti ole itsestään selvyys. Tänä päivänä maailmassa on hirvittävän paljon kodittomia. 

Se ei ehkä lohduta sitä jolla ei ole suojaa ympärillään, kun sanotaan että koti on siellä missä on sydän.

Meillä on aika pieni koti. Se tarjoaa suojaa ja turvaa aika monelle neliöihinsä nähden. En useinkaan tykkää siitä mitä näen, epäjärjestystä ja puutteita. Mutta kuitenkin tuntuu aina mukavalta palata kotiin.

Kiva tuoli, ystävältä saatu. Isäni laittoi istuinosaan vahakankaan.

Unelmani on iso vanha hirsitalo. Haaveilen että ottaisin sen suojiin lapsia, tai ehkä muita apua ja tukea tarvitsevia. Välillä en usko unelmiin, enkä haaveisiin. Tänään uskon, kun kevätaurinko paistaa kirkkaasti ja hevosetkin hymyilivät aitauksessaan kun kävelin siitä ohi.

Mutta nyt kotimme ja elämämme on tässä. Tämänkin kodin suojiin on lapset, aikuiset, ystävät, lähimmäiset tervetulleita. 

Joskus mietin perjantaina ruokaostoksiaan tekeviä ihmisiä. Onkohan heillä hyvä mieli kun on perjantai? Joku ostaa vain kaljaa, joku pappa ostaa selvästi vain itselleen syötävää seuraavalle päivälle. Kirjolohisoppaa. Jollakin on selvästi edessä juhlat mutta hirveän kireä ilme naamallaan. Minulla kärry täynnä ruokaa ja maitoa. Olen onnekas, saan ostettua perheelle ja ystäville ruokaa, ja kotona on enimmäkseen tosi hyvä olla.  

Tykkään vähän kummallisista asioista, esimerkiksi rappukäytävien nimiluettelotauluista. Mikähän sen virallinen nimi on? Minulla on nyt sellainen. Joten voin toivottaa sinulle