KESÄPÄIVIÄ

Loppukesästä on tulossa juhlat. Vihdoin saimme kutsut laitettua kummeille ja mummeille. Juhlittava piirsi itse ruusut kortteihin. Mukava odotella juhlia.

Siinä, mistä purettiin jo vuosia sitten läpimätä leikkimökki, on ollut pihakeinu. Eräänä päivänä nostimme keinun sivuun ja aloimme tasoittamaan pohjaa kesäkeittiötä varten. Mies on jo piirtänyt sen. Tärkein kesäkeittiössämme on pieni terassi, johon mahtuu riippumatto. Toiseksi tärkein on se pieni keittiö. En oikein tiedä, mikä olisi järkevin. Kaasu, sähkö vai elävä tuli. Nuotiopaikka on kyllä vieressä.  No, kyllä se siitä muotoutuu.

On ollut muutama lämmin päivä. Lapset kavereineen ja serkkuineen ovat uineet. Nuotiolla on rento valmistaa toisinaan ruokaa. Uusia makkaramakuja maistella. Minun ja mieheni herkkua on grillattu tomaatti. 

Jälkkäri voi olla vaikka mansikkaa, keksimuruja ja kermavaahtoa. Nam!

Nuotiokahvit miehen kanssa. Ei maistu kahvi silloin kitkerältä!

Voitte kuvitella, koska kuvaa ei ole. Pulleroisen palleroinen nainen hyppii lähellä keskiyötä trampoliinilla ainakin 250 hyppyä. Minulle tulee mieleen, miten hyvin Elina Karjalaisen satuja kuvittanut Hannu Taina osaisi piirtää mamman hyppimässä trampoliinilla kun on saanut lapset nukkumaan. Ystäväni Annastiina osaisi tietenkin myös. Osaisinpa minäkin! Niin usein kutkuttaa joku tilanne tai ihmiset. 

Olen saanut pomppuhaasteen tyttäreltäni. Minä olen ottanut haasteen vakavasti, mutta tyttö ei ole tainnut niinkään. Huijasi äidin liikkumaan!

Kun on hyppinyt aikansa, on ihana venytellä, köllötellä ja pysähtyä kuuntelemaan kesäyötä. Katsella taivasta, ja sitä vasten piirtyviä puiden latvoja. Pilviä. Miten niillä ei ole kiire minnekään. Lepakon lentoa seurata. 

En ole matkustanut kaukaisiin maihin, enkä kierrellyt huvituksissa. Olen istunut narisevassa keinutuolissa (jossa yksi pinna painaa vähän selkää), pieni lapsi sylissä unta hakemassa. Olen laulanut iltalaulua ja nähnyt kun kuu tulee esiin taas metsän takaa.

Onnellisia kesäpäiviä!