Aamulenkillä järvi oli usvan peitossa. Kuulin joutsenten äänet mutta en nähnyt niitä. Hieno tunnelma. Kuin olisin ollut toisessa maailmassa. En tässä rauhattomassa, mistä uutiset kertovat.
Minun hetkeni on aamulla. Kun on vielä hiljaista. Sieltä täältä kuuluu heräilevän maailman ääniä.
Vielä ei ole sytytetty tulta puuhellaan. Tässä lähiaikoina se tapahtuu. Joka syksy se tuntuu niin kivalta! Puuhellan lämpö aamulla, pesässä olevan tulen rauhoittavat äänet, saavat hyräilemään hyväntuulisesti. Pannukahvit voisi keitellä puuhellalla. Pieniä iloja.
Pikkutyttöni kanssa tykätään väreistä. Hän on niin ihana. Laittaa leikin pystyyn kesken kaiken. Mistä vain syntyy leikin aihe. Pikkuinen hentoinen ääni supattelee juttuja. Leikin maailmassa on hyvä olla. Sivumennen sanoen, monelle aikuiselle tekisi hyvää tiputtaa kiireen, katkeruuden, kateuden, väsymyksen, ahneuden, huolien ja murheiden naamio ja ottaa hetki aikaa silloin tällöin leikkimielisempään elämään. Näkisikö aikuinen silloin myös paremmin lapsen arvon?
Tällainen idea on myös eräällä ystävälläni. Hän vetää pikku naisporukalle "liikkakerhoa", jossa ei oteta liikkumista liian vakavasti. Alkulämmittelynä oli viime kerralla pyykkipoikahippa! Tuli hiki ja naurua riitti. Keskellä metsää ja järven rannalla liikkuessa saimme kokonaisvaltaisesti hyvää oloa. Huippu kerho! Ottakaapa ideasta koppi ja perustakaa kerhoja.
 |
| Lohjan kierrätyskeskukseen pääsee tällaista räsymattoa pitkin. Kiva paikka! |
Lapset otetaan mukaan tekemään kotitöitä. Voi kestää vähän kauemmin että kakku valmistuu, mutta lapsikin tarvitsee ilon tekemisestä ja lopulta onnistumisesta.
Hups!
Lapsellista viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi kiinnostaa ja ilahduttaa!