MUUTTOLINTUJEN PARVET

Tässä häärää kartanon keittiössä kyökkipiika joskus kauan sitten. Sienisoosia mittaa herrasväen lautasille. Vähän huolissaan on, onko osannut tehdä herrojen maulle sopivaa ruokaa.

Alkuperäinen kuva Sara Tolpolta.

Oikeasti olin mukana järjestämässä ravintolapäivää! Ja erään kartanon keittiössä jännitin ja stressasin. Mutta oikein hyvin meni! Ihmiset vaikuttivat onnellisilta ja tyytyväisiltä. Ruoka onnistui. Ensin tarjoiltiin metsästäjänleipä, eli paahdetun leivän päällä pihvi ja sienikastike. Sen jälkeen kahvi ja mokkabebe.

Kuva Sara Tolpolta.

Kuva Riitta Varikselta.

Kuva Sara Tolpolta.

Ystäväni teki kauniit kattaukset ja kukka-asetelmat.

Kuva Riitta Varikselta.

Hieno kokemus kaikenkaikkiaan. Uskalsin, yhdessä ystävien kanssa. Väsynyt olin kun kotiin pääsin.

Lapsen lääkärissä käynnin ajan istuin itse kahvilassa passattavana. Katsoin ikkunasta kun ihmiset kävelivät keskellä syksyä. Ihanasti tuuli puisteli puita ja heilutteli kaulahuiveja. Herkullinen sämpylä, täytteenä savulohta ja aurajuustoa.

Ystäväni Teresan ansiosta olen opetellut taas pysähtelemään kesken arkisen aherruksen. Nuorempana saatoin maata kalliolla ja kuunnella lokkien ja aaltojen ääntä. Tai lumihangessa katsella tähtiä, linnunrataa. Tänään makasin metsän reunassa, katsoin harmaita pilvimassoja, tuuleen taipuvia puita ja kuuntelin syksyä.

Syksy on. Pimeää aamulla herätessä, illalla on pimeää. Mutta saattaa olla että sinulle käy niin kuin minulle tänään! Ikkunaa pitkin valui vettä ja ulkona näytti kurjalta. Koiran vuoksi lähdin silti ulos. Kävellessäni nautin kun tuuli ja sade raikastivat olon! Ihana ilma, ajattelin!

Ja päivisin harmaan taivaan yli lentävät muuttolintujen parvet. Voitko silloin olla pysähtymättä kun kuulet niiden äänet?

PIENIÄ ILOJA JA OLOJA

Aamulenkillä järvi oli usvan peitossa. Kuulin joutsenten äänet mutta en nähnyt niitä. Hieno tunnelma. Kuin olisin ollut toisessa maailmassa. En tässä rauhattomassa, mistä uutiset kertovat.

Minun hetkeni on aamulla. Kun on vielä hiljaista. Sieltä täältä kuuluu heräilevän maailman ääniä.

Vielä ei ole sytytetty tulta puuhellaan. Tässä lähiaikoina se tapahtuu. Joka syksy se tuntuu niin kivalta! Puuhellan lämpö aamulla, pesässä olevan tulen rauhoittavat äänet, saavat hyräilemään hyväntuulisesti. Pannukahvit voisi keitellä puuhellalla. Pieniä iloja.

Pikkutyttöni kanssa tykätään väreistä. Hän on niin ihana. Laittaa leikin pystyyn kesken kaiken. Mistä vain syntyy leikin aihe. Pikkuinen hentoinen ääni supattelee juttuja. Leikin maailmassa on hyvä olla. Sivumennen sanoen, monelle aikuiselle tekisi hyvää tiputtaa kiireen, katkeruuden, kateuden, väsymyksen, ahneuden, huolien ja murheiden naamio ja ottaa hetki aikaa silloin tällöin leikkimielisempään elämään. Näkisikö aikuinen silloin myös paremmin lapsen arvon?

Tällainen idea on myös eräällä ystävälläni. Hän vetää pikku naisporukalle "liikkakerhoa", jossa ei oteta liikkumista liian vakavasti. Alkulämmittelynä oli viime kerralla pyykkipoikahippa! Tuli hiki ja naurua riitti. Keskellä metsää ja järven rannalla liikkuessa saimme kokonaisvaltaisesti hyvää oloa. Huippu kerho! Ottakaapa ideasta koppi ja perustakaa kerhoja.

Lohjan kierrätyskeskukseen pääsee tällaista räsymattoa pitkin. Kiva paikka!

Lapset otetaan mukaan tekemään kotitöitä. Voi kestää vähän kauemmin että kakku valmistuu, mutta lapsikin tarvitsee ilon tekemisestä ja lopulta onnistumisesta.

Hups!

Lapsellista viikkoa!

SYYSKUUTA

Minulla ei ole niin hyvää kameraa, että saisin kuvan. Mutta koko viikon kun olen suhannut autolla kiireisenä edestakaisin pellon ohi, siellä ne ovat olleet. Kolme kurkea. Syövät ja lepäävät, sitten lähtevät. Haaveilen siitä että kävelisin sen pellon keskellä kulkevaa polkua kohti kauempana häämöttävää metsää.

Pääskyt olivat kokoontuneet koulutaksin pysähtymispaikkaan. Hyvästejä jättivät nekin.

Käväisin viikolla ystävän kanssa Helsingissä. Pieni annos kaunista ja rumaa pääkaupunkia piristää kivasti silloin tällöin! Inspiroi ja pöyhii ajatuksia. Sitten on hyvä palata takaisin siihen ympäristöön joka tuntuu omalta.

Lapset voivat leikkiä vapaasti ja kiireettä täällä maalla. Kavereitakin löytyy naapureista. Kohta kolmevuotias on kuin osa ympäröivää luontoa.

Ei ole niin väliä kumpaan jalkaan saapas sujahtaa.

Olen tutustellut sieniin. Ja kokeillut erilaisia leivoksia. Ystäviä on käynyt kylässä, ja on ollut aikaa jutella. Joitakin hykerryttäviä suunnitelmia ja unelmia on ilmassa.

Hyvää edessä olevaa viikkoa sinne jokaisen omaan ympäristöön, omaan oloon!

PIENI SYNTTÄRIJUHLA

Kenenkään elämä ja terveys ei ole itsestään selvyys. Terveys, elämä, läheiset, rauha ja turvallisuus on hyvä tiedostaa. Se kaikki on hyvin arvokasta. Tämä on päällimmäisenä mielessäni tänä iltana.

Yksivuotiaskin elää ja on terve! Huoli ja murhe on takana. Elämänriemua täynnä koko pikkumies.

Ihanat vieraamme tänään myös pysäyttivät pienellä palalla elämäntarinaansa. Että joillekin ihmisille voi kertyäkin niin paljon kerrottavaa, myös hyvin murheellista, vaikka ikää ei ole vielä paljonkaan. Kunpa tästä eteenpäin aurinko lämmittäisi polkuja, ja elämä olisi heillä helpompaa.

Aamut ovat täynnä usvaa ja kostean maan tuoksua. Aurinko tulee esiin kiirehtimättä. Hämähäkin ahkerointi näkyy selvästi kun valo osuu seittiin ja pisaroihin siinä.

Vessan verho vaihtuu syksyisempään! Tämä on Heidi Niskan Suppilovahvero.

Kärpäsenä katossa. Pieni synttärihetki ja ihania ihmisiä pöydän ympärillä.

Lämpöisen hyvä olo. Luen vielä vähän kirjaa kaikessa rauhassa.

Sytytäpä sinäkin kynttilä, keitä teetä, voitele näkkäri, laita kiva tekstiviesti kaverille, lue hyvää kirjaa!